Koulukiusaaminen -miten siitä voi selvitä?

Haluan jakaa teille erään aika henkilökohtaisen ja kipeänkin osa-alueen elämästäni... Ehkäpä tarinani voisi tuoda valoa ja toivoa niille, jotka kamppailevat tämän asian kanssa juuri tällä hetkellä.




Kaikki alkoi jo ekaluokalla...

Etupäässä se oli eristämistä yhteisistä leikeistä, seläntakana kuiskuttelua, nauramista ja ivaamista. "Läski", "rillipiru"... mitä lisänimiä milloinkin... Joskus harvoin koin fyysistä väkivaltaa, silloin hiuksistani revittiin niin, että niitä irtosi tukko repijän nyrkkiin. Kasvoilleni syljettiin. Pahimpana koin kuitenkin psyykkisen kiusaamisen. Lapsena oli vaikeaa käsitellä kiusaamista. Oikeastaan vasta aikuisena, päälle parikymppisenä pystyin ekan kerran myöntämään itselleni, että olin ollut koko peruskoulun ajan koulukiusattu. Jotenkin olin kai halunut työntää sen asian kokonaan mielestäni. Toisaalta muistan, etten lapsena osannut edes ajatella, että olisi ollut jotain muuta. Tietyllä tavalla ehkä luulin, että tällaista elämä vain on, eikä näille asioille voi mitään...


Irti kiusatun roolista!

Muistan, että lukioaikana räpiköin itseni irti kiusatun roolista. En tiedä mistä sain voiman siihen, mutta muistan, että ns. mitta tuli täyteen, en vain enää jaksanut. Aloin vastata tylysti takaisin jos joku yritti satuttaa tai ärsyttää. Pyristelin eroon alistujan ja uhrin roolista. Muistan, että hetkellisesti jopa minusta itsestäni tuli vähäksi aikaa ns. kiusaaja ja halveksuin avoimesti erästä toista oppilasta. Takana oli kostonhaluni ja kaikki se vuosien aikana kertynyt mielipaha purkautui, mikä oli kiusaamisen ja yksinäisyyden seurauksena tullut sisimpääni...
Tämä henkilö, johon kohdistin pahaa mieltäni oli kyllä todella fiksu ja omasi hyvän itsetunnon, koska hän tuli aika pian selvittämään asiaa ja kysyi suoraan minulta: "Helena, mitä pahaa olen tehnyt sinulle, että käyttäydyt mua kohtaan noin?" Tämä suoruus ja rehellisyys pysäytti täysin minut. Tajusin silloin, miten typerä olen ollut. Pyysin anteeksi ja teimme sovinnon. Meistä tuli jopa kavereita loppujen lopuksi!


"Miksi en kelpaa porukkaan..?"


"Miksi juuri minä?"

Kiusatun rooliin joutuminen varmasti herättää ihmisessä kysymyksen, miksi juuri minä? Mitä minussa on, etten kelpaa muille, voinko tehdä jotain toisin, että minut hyväksyttäisiin? Uskon, että useimmiten etenkin herkät ja ns. ylikiltit ihmiset joutuvat koulu- ja työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Sellaiset, joilla ei ole "pokkaa" nousta puolustamaan omia rajojaan, omaa minuuttaan. Näin ainakin omalla kohdallani koen. Nyt aikuisena, en kuitenkaan mistään hinnasta luopuisi herkkyydestäni, vaikka se on vienyt minut moniin haavoittaviin tilanteisiin, mutta nyt osaan jo paremmin elää sen piirteen kanssa. Herkät ihmiset kokevat elämää paljon voimakkaammin ja näkevät elämän erilaiset värisävyt... Monesti he ovat luovia, taiteellisia ja idearikkaita.

Miten koulukiusaaminen on vaikuttanut minuun aikuisiällä?

Tulin uskoon keväällä 2005. Aloin käydä aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Nuorten iltojen jälkeen menimme aina seurakunnan alakertaan kahvittelemaan ja viettämään aikaa yhdessä. Muistan, että nuo tilanteet olivat välillä minulle todella raskaita. Koin, etten kuulu porukkaan ja tuntui, aivan kuin kurkkuani kuristaisi ja halusin vain äkkiä kotiin. Siitäkin huolimatta, että olin jo löytänyt ystäviä seurakunnan kautta muista uskovista nuorista, koin itseni usein yksinäiseksi ja liian erilaiseksi mukaan porukkaan.
Yksinäisyys. Se onkin ehkä kiusatuksi tulleen yksi perustunne ja olotila. Koen sitä välillä edelleenkin vaikka minulla on ihana perhe, ystäviä ja seurakunta. Se on sellaista yksinäisyyden tunnetta, jota on vaikea edes selittää. Käsittääkseni kiusattuna oleminen jättää niin voimakkaan hylkäämisen haavan ihmisen sisimpään, että tietyllä tavalla se vaikuttaa läpi elämän, mutta sen kanssa oppii elämään. Haavat paranevat, mutta arvet näkyvät! 
Olen omalla kohdallani koittanut kääntää kokemukseni voimavaraksi. Osaan asettua toisen asemaan ja en siedä minkäänlaista kiusaamista. Kun on itse selvinnyt niistä asioista ja päässyt elämään tasapainoista elämää, on vahva halu auttaa myös muita, jotka taistelevat tällaisten asioiden kanssa.







Vyyhti alkaa purkautua

Erään kerran uskoontuloni alkuaikoina, kun olin jälleen kerran nuorten illassa ja taas ahdistus sekä ulkopuolisuuden tunne valtasivat minut, koin hyvin erikoisen tilanteen. Silloin Jumala puhui sisimpääni Pyhän Henkensä kautta lempeästi: "Helena, olet ollut koulukiusattuna vuosikaudet. Haluan parantaa sisimpäsi niin, että saat olla vapaa." Siitä alkoi sisäinen eheytymiseni. Aluksi vain siitä, että pystyn myöntämään sen, että olin ollut vuosia kiusattu ja hyljeksitty. Jumala alkoi jälleenrakentaa sisintäni. Kohti sitä persoonaa, jollaiseksi hän on minut luonut ja tarkoittanut!

Sinä olet tärkeä ja rakastettu!

Jokaiselle ihmiselle kuuluu ihmisarvo. Jokaisen elämällä on merkitys ja tarkoitus. Kiusattu ihminen saattaa kokea, ettei hänen elämällään ole mitään väliä. Koko tulevaisuus saattaa tuntua mustalta ja toivottomalta. Voi kunpa sellaisen ihmisen rinnalle löytyisi joku, joka sanoisi: "Sinä olet tärkeä, sinä olet rakastettu, sinä riität ja kelpaat!"







Kerran kiusattu, aina kiusattu?

Paljon puhutaan, että ihminen, joka on joutunut koulussa kiusatuksi, joutuu helposti myöhemmin myös työpaikalla kiusatun rooliin. Hänellä ikään kuin olisi aina lappu otsassa: "Olen kynnysmatto, saat sanoa ja tehdä minulle mitä haluat!" En tiedä, ehkä näin onkin joskus. Omalla kohdallani muistan, että kouluajoista selvittyäni ja työelämään siirtyessä minulla oli aina ikäänkuin "tuntosarvet päässä" uusiin työkavereihini tutustuessani. Tein päässäni laskelmia siitä, kuka saattaisi olla persoonaltaan potentiaalinen kiusaajani ja näin ollen yritin varautua pahimpaan. Yritin tällaisen ihmisen seurassa olla erityisen tarkkana, ettei hän "saa minua hyppysiinsä". Koitin käyttäytyä siten, ettei hän kiinnittäisi minuun mitään huomiota. Sittemmin tuo itsesuojelumekanismi on hälvennyt, eikä tule tuolla tavoin mietittyä enää uusia ihmisiä kohdatessa, että kukahan näistä saattaisi kiusata minua. Itsetunto on eheytynyt ja nykyään sitä ajattelee, että olen yhtä arvokas ihminen kuin kuka tahansa muukin. Uhrin rooli on väistynyt kun sisin on päässyt paranemaan.


Selvisin -Sinäkin selviät!

Mitä kiusaaminen voi aiheuttaa kiusatulle?

*Luottamus ihmisiin kärsii tai katoaa jopa kokonaan.
*Elämä voi tuntua merkityksettömältä: "Minusta ei kukaan välitä, elämälläni ei ole mitään merkitystä...."
*Masennusta, itseinhoa...
*Vaikeus solmia ihmissuhteita.
*Tunne-elämän ongelmat.
*Syömishäiriöt, itsetunto-ongelmat, paniikkihäiriöt ym. psyykkiset oireilut.
*Toivon menettäminen, tulevaisuuden ajatteleminen tuntuu ahdistavalta.
*Äärimmäisenä tekona itsemurha...


Miten selvitä kiusaamisesta?


*Tärkeintä olisi saada kiusaamiskierre katkaistua tavalla tai toisella.
*Omalla kohdallani nousin itse vastarintaan ja se toi voiton, mutta kaikilla kiusatuilla ei ole sellaiseen voimia.
*Kiusatulle pitäisi löytyä tukihenkilö, jolle purkaa tuntojaan ja jonka kanssa etsiä ratkaisuja tilanteen selvittämiseen/tilanteesta selviämiseen.
*Kouluissa pitäisi enemmän kertoa millaisia pitkäaikaisia vaikutuksia kiusaaminen jättää ihmiseen ja että kaikkein pahimmillaan se voi johtaa jopa kiusatun itsemurhaan.
*Joskus voi auttaa suora keskustelu kiusaajan kanssa: "Miksi toimit näin, olenko tehnyt sinulle jotain?"
*Toipumiseen auttaa, että kohtaat rehellisesti asiat: "Olen ollut kiusattuna, haluan käsitellä nämä asiat ja päästä eteenpäin. En aio jäädä tähän. Haluan elää!"
*Anteeksianto on ydinasia. Anteeksiantamattomuus sairastuttaa sydämesi katkeruuteen ja toipuminen ei pääse käyntiin. Joskus anteeksianto voi olla pitkä prosessi. 
*Käsittele asiat ja menneisyyden kivut, mutta älä jää menneisyytesi vangiksi. Älä enää suostu kiusatun rooliin! 
*Joskus ammattiapukin on tarpeen, esimerkiksi jos tuntuu, ettei ole ketään kelle voisi puhua ja mieleen vyöryvät itsetuhoiset ajatukset.
*Usko Jeesukseen ja kristillinen ihmiskäsitys muuttivat minäkuvaani ehyeksi ja terveeksi: "Olen Jumalan luoma, Hänelle rakas ja tärkeä. Hän loi minut juuri tällaiseksi ja Hän rakastaa minua."
*Muista, että elämäsi ei ole sattumaa ja elämällä on paljon annettavaa sinulle! Ei ole toista sinun kaltaista! Sinä olet arvokas!
*Jumala on nähnyt kaikki sisimpäsi kivut ja jokaisen kyyneleen. Hän haluaa auttaa ja lohduttaa jos annat Hänelle luvan! Jeesuksen kautta Sinulla on pääsy Taivaallisen Isän luo! 








Rakkauden ja toivon ajatuksin, Helena


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Terveiset kentältä! -haastattelussa lähettipariskunta Irmeli ja Ilpo Viljanen

Suomessa...

Juhlatunnelmissa...