Kun lähes 2 kuukautta asumista Espanjassa on takana, joista omassa kodissa muutama viikko, alkaa pikkuhiljaa tottua elämiseen täällä.
Pikkuhiljaa arjen asiat järjestyy ja siihenkin on alkanut jo tottua, että ne tosiaan järjestyy pikkuhiljaa, ei heti eikä välttämättä huomenna eikä ehkä vielä ylihuomennakaan, mutta kuitenkin järjestyy pikkuhiljaa.
Uusi asuntomme on kyllä loistava ja saimme pitää siellä jo vieraita Toivakasta lähes viikon ajan. He olivat suurena apuna meille monin tavoin. Muutenkin on ollut suuri siunaus, kun monet ystävämme ovat jo nyt käyneet pyörähtämässä tässä lähistöllä ja meitä moikkaamassa.
 |
Tytöt Toivakasta oli meillä vieraina ja monessa myös apuna. Kiitos paljon, muchas gracias.
|
Mitään suurta koti-ikävää ei ole vielä ollut, mutta välillä tulee sellainen jännä yksinäisyyden tunne sisimpään, kun olemme täällä ilman tuttuja ystäviä ja perheitä. Kuitenkin taas suuri rikkaus on se, että täällä saamme tutustua uusiin ihmisiin. Olemme tietysti tutustuneet seurakuntalaisiin, mutta nyt pyrimme tutustumaan naapurustoommekin, kun pääsimme tähän muuttamaan. Joitakin kontakteja olemme jo saaneetkin ja reilun kuukauden päästä järjestämme kotonamme fiestan, johon seurakuntalaisten lisäksi kutsumme kaikki naapurimme. Naapurustossamme asuu paljon lapsiperheitä ja lasten kautta saa heihin hyvin kontaktia. Tässä pyörii myös tosi paljon nuoria ja heihinkin olisi tarkoitus pikkuhiljaa saada kontaktia.
Seurakunnassa on hyvä eteenpäin menevä meininki ja siellä on ilo palvella. Kielen opiskelutkin etenevät pikkuhiljaa. Yhden todistuksen nuorten illassa jo annoin suoraan espanjan kielellä. Ei se toki montaa minuuttia ollut, mutta alku kuitenkin. Poco a poco, pikkuhiljaa. Pitkät saarnat menee vielä varmasti jonkin aikaa tulkin välityksellä, mutta vielä sekin päivä koittaa kun ei tulkkia tarvita. Pienin askelin.
 |
| Saarnat valmistuu yläkerran toimistossa. |
Tämä poco a poco eli pikkuhiljaa-meininki on tehnyt kyllä hyvää meidän sieluille. Niin monesti asiat ovat meidän elämässä tapahtuneet nopealla vauhdilla ja ollaan luonteeltammekin sellaisia, että kaiken pitäis tapahtua heti (mielellään eilen).
Nyt saamme kuitenkin olla Jumalan pöydällä ja Hän vie meitä pieni askel kerrallaan eteenpäin siinä näyssä minkä Hän on antanut. Poco a poco...
Jumalan suunnitelmassa ja hänen aikataulussa on parasta olla enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Hän tietää kaiken parhaiten. Ihmeellinen Jeesus!
Kommentit
Lähetä kommentti