Kulttuurimuutos...

Kirjoittelen tässä tätä kirjoitusta siestan aikana väliaikaisen asuntomme parvekkeelta. Ollaan nyt asuttu Espanjassa kaksi viikkoa ja se onkin ollut monella tapaa värikästä aikaa. Ihmeen paljon voi asioita tapahtua lyhyessä ajassa. Kulttuurieroihinkin ollaan saatu tutustua jo heti alkuunsa enimmäkseen hyvässä mielessä, mutta myös hämmentäviä hetkiä ollaan saatu kokea.

Yksi suurimpia muutoksia tässä alussa on ollut se, kun ollaan totuttu käyttämään päivä mahdollisimman tehokkaasti ja jokainen minuutti hyödyksi. No täällä se ei ole onnistunut ja ollaankin pikkuhiljaa opeteltu siestakulttuuria. Ensimmäisinä päivinä koitimme lähteä hoitamaan asioita ja tekemään kaikkea iltapäivisinkin, mutta huomasimme, että on aivan liian kuuma sekä monet paikat ovat kiinni. Nyt ollaan enimmäkseen tultu päivällä kämpille syömään, lepäämään ja nukkumaan. Se on kyllä tehnyt hyvää. Pelkästään oleminen ja lepääminen on ainakin omalle luonteelleni aina ollut vaikeaa.

Yksi asia, missä koimme suurta kulttuuristressiä Suomessa oli se, että iltaisin ei tapahdu mitään. Ollaan aina oltu ilta-ihmisiä ja täällä tosiaan kaikki tapahtuu iltaisin. Esimerkiksi tultiin yksi ilta seurakunnalta ja menimme kymmenen aikaan illalla vielä tekemään ruokaostoksia. Huomasimmme, että ostari oli aivan täynnä ihmisiä viettämässä aikaa ja syömässä. Jäimmepä itsekin sitten syömään vielä kebabit sinne. Muistankin erään hauskan tilanteen suomesta abc-huoltoasemalta, kun Johannes meni joillekin tuntemattomille lapsille sanomaan, että me muutetaan Espanjaan, siellä pelataan jalkapalloa ja valvotaan öisin. Ei hän tosiaan aivan väärässä ollut. :D

En voi sanoa, että alku olisi ollut helppoa meille. Muutos on ollut nopea ja suuri lapsiperheelle. Monet asiat on kysymysmerkkejä vielä. Pysyvä asunto puuttuu vieläkin ja monia käytännön asioita on vielä edessä. Rukoustukea pyydämme kaikkeen tähän. Luotamme Jumalaan kaikessa. Hän on tähän asti meidät tuonut ja varmasti pitää huolta jatkossakin.

Itse työhön ja espanjan kieleen ollaan pikkuhiljaa päästy sisälle. Suurena siunauksena meille on ollut se, kun eräs espanjalainen veli, joka puhuu englantia, on alkanut meille yksityisesti opettaa espanjan kieltä viikottain. On ollut hyvä päästä jo käyttämään sitä, mitä on kerennyt opiskella ja täällä sanavarasto karttuu päivittäin, etenkin seurakunnalla. Puhutaan päivittäin kolmea kieltä, Suomea, Englantia ja Espanjaa. Englannin kieli on koitunut yllättävän suureksi välineeksi tässä välivaiheessa ennen kuin pystymme kommunikoimaan täysin espanjaksi.

Seurakuntatyötä on ollut ilo aloitella. Pidin jo ensimmäisen saarnankin viime sunnuntaina. Täällä on jotenkin helppo saarnata ja vapaa ilmapiiri. Seurakuntalaisiin tutustuminen on kielimuurista huolimatta ollut suuri ilo ja meidät on otettu todella hyvin vastaan täällä. Seurakunnalla onkin vietetty aikaa jo paljon. Pikkuhiljaa suunnitellaan tulevaa, meidän tehtäväämme täällä ja mikäs sitä on suunnitellessa, kun työnantajana on itse kaikkivaltias Jumala ja esimiehinä täällä paikan päällä niin mahtava lähettipariskunta, ettei parempaa voisi toivoa.

Suuri kiitos kaikille lähettäjille kaikista yhteydenotoista ja rukouksista jo tähän asti.

- Tommi

Torreviejassa puistossa. Lapsille on ihmetystä riittänyt Espanjassa.


Jacobo opettaa meille Espanjaa seurakunnassa.


Jooel töissä seurakunnalla. :D

Ruokavalio on muuttunut hämmentävän paljon kasvis ja hedelmäpitoikseksi. :D


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Terveiset kentältä! -haastattelussa lähettipariskunta Irmeli ja Ilpo Viljanen

Suomessa...

Toivepostaus: Suomalaisen äidin arkea Espanjassa