Pesosten matkassa

Eilen sunnuntaina vietimme Kiitos Laukaa -juhlat Kotikulmassa. Tunnelma oli lämminhenkinen ja rento. Juhlaa siivittivät erilaiset koskettavat musiikki- ja lauluesitykset lyhyiden puheenvuorojen lomassa. Useassa kohtaa kyyneleet vierivät pitkin silmäkulmiani, niin lämpimiä sanoja ja lauluja sain kuulla eilen. Uskon, etten ollut ainoa, jota ne koskettivat.   Tulimme tosiaan kolmisen vuotta sitten Laukaaseen, kun mieheni tuli tänne pastorin tehtäviin paikalliseen helluntaiseurakuntaan. Odotin silloin aika viimeisilläni keskimmäistä lastamme Jooelia. Seurakuntakin eli silloin tiettyä odottamisen vaihetta, tilat nimittäin sijaitsivat erään liikehuoneiston kellaritiloissa ja aloimme niihin aikoihin seurakuntana etsiä uusia, toimivampia tiloja. Jumala johdatti ihmeellisesti asioita. Saimme ostettua paikallisen baarin tilat, kun se sulki toimintansa. Seurakunta yhteistuumin remontoi ja sisusti uudet tilat kauniiksi kokonaisuudeksi. Pikkuhiljaa erilaiset työmuodot löysivät uomansa Kotikulmaksi

Viime marraskuun Espanja-aktion jälkeen ajatukset on pyörinyt lähetystyön ympärillä ja kevään ja kesän kalenterikin on täyttynyt erilaisista lähetystyöhön liittyvistä tapahtumista, kokouksista ja kursseista. Seuraava kuukausi onkin sitten tilaisuuksia kannattaja-seurakunnissamme, Laukaassa, Pihtiputaalla ja Toivakassa. Olemme koittaneet jo vähän harjoitella Espanjan kielisiä lauluja ja omat ylistyshetket meneekin nykyään jo musiikin osalta Espanjan kielellä. Kokeiltiin myös jo yhdessä rukousillassa Kotikulmassa vetää koko ylistys-setti espanjaksi. Onhan se vielä hakemista, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Lapset odottaa kovasti jo muuttoa ja miettii sitä useasti. On hellyyttävää, kun Johannes tulee monesti toivottamaan hyvät yöt sanomalla Buenas noches! Jooel koittaa myös sanoa sen aina perässä. Jooelin lempisana on Hola! España-ilta Kotikulmassa Meidän lähtöprosessi on ollut aika nopea ja olemme saaneet nähdä jo monenlaisia ihmeitä, mutta monia ihmeitä vielä