Pesosten matkassa

On vierähtänyt tovi viimeisimmistä kuulumisista. Kuumeinen flunssatauti verotti voimavaroja Pesosten poppoossa. Lapsilla se oli kaikilla, mutta Tommin ja minut se kiersi jostain syystä. Hieman pelotti kun huomasin Edenillekin kuumeen nousevan, kun ikää hänellä vasta neljä kuukautta, mutta hienosti pikkuleidikin siitä selvisi! Meillä olikin tällä viikolla sitten ensimmäiset rokotteet Espanjaan lähtöä varten. Sinne suositellaan hepatiitti A ja B -rokotetta. En sinänsä ole rokoitevastainen äiti, olen kaikki Suomen rokotusohjelmaan kuuluvat lastenrokotteet ottanut lapsilleni, mutta esimerkiksi influenssa- ja vesirokko rokotteita en lähtisi ottamaan, ellei kuulu johonkin riskiryhmään. Silloin toki ymmärrettävää, että ne on parempi ottaa rokotuksen muodossa kuin sairastaa itse sairaus. Eden 4kk "Elämäni ensimmäinen ponnari." Isoveikat pyysivät yksi aamu, että tuon pikkusiskon niiden kanssa köllöttelemään peiton alle. :) Yhteinen leikkihetki. Meidän seuraku

Käytiin sunnuntaina kukoustamassa Toivakassa. Vielä n. 7 vuotta sitten en tiennyt Toivakasta yhtään mitään. Tuo pieni pitäjä Keski-Suomessa tuli kuitenkin elämäämme yllättäen, kun Jumala kutsui meidät sinne nuorisotyöhön vajaat 6 vuotta sitten. Toivakan helluntaiseurakunta, jossa olimme työssä 3 vuotta jäi sydämiimme erityisesti. Siellä aloitimme hengellisen työn ja kutsumme kokopäiväisessä Jumalan valtakunnan työssä alkoi. Tuosta seurakunnasta teimme myös ensimmäisen aktion Espanjaan. Jo ennen tuota aktiota Jumala puhui minulle, että se ei tule olemaan meille vain aktio, vaan sillä on vielä suuri merkitys elämäämme tulevaisuudessa. Toivakasta päällimmäisenä sydämeen jäi ihmiset. Etenkin seurakuntalaiset. Meitä kohdeltiin siellä erityisen lämpimästi nuo 3 vuotta ja saimme sieltä elinikäisiä ystäviä. Kaikkein vaikeimpinakin aikoina, kun Helena sairastui vakavasti, meitä kannettiin ja meistä pidettiin huolta. Seurakunta ei ole rakennus tai toimitila, vaan se on ihmiset, Jumala

Tässä postauksessa palaan hieman taakse päin. Masukuvat ovat ajalta kun odottelin Edeniä. Uskovana ajattelen, että jokainen lapsi on suuri lahja ja ihme, jonka saamme Taivaan Isältä hoiviimme. Nuorempana ajattelin, että en ehkä koskaan tule saamaan lapsia, tai ainakin se kohdallani saattaisi olla hyvinkin hankalaa harvinaisen, synnynnäisen sairauteni takia. En voinut koskaan edes unelmoida, että voisin saada kolme, tervettä lasta! Jokainen heistä on minulle ja miehelleni suuri ihme ja osoitus Jumalan hyvyydestä. Harvinaisen sairauteni ja lukuisten leikkauksieni tähden, ainoa mahdollinen ja turvallinen tapa synnyttää oli sektiosynnytys, kaikkien kolmen kohdalla. Kroppani ei yksinkertaisesti kestäisi normaalia synnytystä. Tälläkin hetkellä käytän jatkuvasti kestokatetria, se seuraa minua mukana kuin hai laivaa. Olen jo siihen kyllä tottunut, eikä se sinänsä vaikuta elämiseeni ja arkeemme. Joku saattaisi kysyä ja ihmetellä, miten olet edes uskaltanut "hankkiutua" raskaaksi, jo

Sana lähetystyö on saanut elämässäni ihan uuden merkityksen viimeisen parin vuoden aikana. Ennen se tarkoitti minulle vain sitä, että on joitain ihmisiä jotka lähtee lähetystyöhön ulkomaille ja se on hieno juttu, mutta ei se minua kosketa juurikaan, muuta kuin että laitan välillä lähetyskolehtiin jotakin. Kuitenkin ymmärsin pari vuotta sitten lähettämisen merkityksen ja sen kuinka mielenkiintoista on olla osa lähetystyötä, lähettäjänä Suomessa. Oli suurta ymmärtää, että voin tehdä lähetystyötä monella tavalla, vaikka en itse olisi lähtijänä. Mitä enemmän aloin tehdä asioita lähettäjänä ja olemalla mukana lähetystyössä eri tavoin, sitä enemmän innostuin lähetyksestä. Nyt kun olen itse lähdössä, jo tässä lähtövaiheessa olen huomannut lähettäjien roolin elintärkeäksi ja sen miten tämä on oikeasti yhteinen juttu. Ne monet viestit ja puhelut, mitä olemme saaneet kun ihmiset ovat ilmaisseet tukensa ja kertoneet kuinka innoissaan on meidän lähettämisestä, rohkaisee menemään eteenpäin ja va

Tervetuloa minunkin puolestani mukaan tähän perheemme yhteiseen blogiin! Pitkään ehdin jo haaveilla blogin perustamisesta ja nyt siihen tuntui olevan sopiva hetki. Sinänsä hauskaa tässä aloituksessa on se, että kun olen tästä jo useita vuosia haaveillut ja nyt vain vähän kuin ohimennen mainitsin rakkaalle siipalleni asiasta, niin hän ripeäotteisena miehenä laittoi seuraavana päivänä tämän blogin aluilleen! Olemme siis viisi-henkinen perhe ja asumme tällä hetkellä Laukaassa. Perheessämme on kolme ihanaa lasta: Johannes (s.2012), Jooel (s.2014) ja Eden (s.2016). Olemme paljon saaneet kokea ihmeellisiä asioita elämässämme. Tänä vuonna tulee seitsemän vuotta Tommin kanssa yhteistä taivalta. Tuohon aikaan mahtuu monenmoista ihmetystä ja rukousvastausta. Lapset ovat yksi iso esimerkki meille siitä, miten Jumalalla on asiat hoidossaan ja kaikki on Hänen kädessään. Itselläni on nimittäin harvinainen, synnynnäinen sairaus, jonka vuoksi minua on jouduttu leikkaamaan useita kertoja jo ihan v